Verse I



Säde valon vaeltaa

yli kasvojesi vieraan maan

pian heräät aamuun kalpeaan

Mietit mitä tänään teet

missä sydämesi harhailee

kuin nuo kaikki mykät esineet

jotka ei huoneesta kotia tee



Liu'ut yli kylmän lattian

avaat silmäsi kuin ikkunan

Vesi vihmoo harvaan kattoja

linnut lähtee jättää 

tämän kaupunkisi taa



Chorus



Pian vaipuu lumen peittoon maa

sitä ehkä valkeus lohduttaa

Sinä kaipaat rakastettavaa

kaipaat unohduksen humalaa

Joka aamu hieman julmempaa

kaipaat särjettyjen jumalaa

Joka aamu hieman julmempaa

peläten kohta alkaa uusi päivä

horisontin takaa sarastaa



Verse II



Säde valon vaeltaa

yli vartalosi kylmän maan

ootko luovuttanut kokonaan

Kun kaikki pelko sisälläsi

uskoo vain kylmyyteen ulkopuolella

ja sydän puhki jäätynyt anelee

oisinpa poissa mutta pois pääse en, en, en



Jos kaksi kaatuu eteen kauneuden

toinen toistaan yössä palvellen

jos kaksi kaatuu eteen kauneuden

kohta pettää se heidät heleästi nauraen



Chorus