Ei vallankumouksesi hedelmät

pitele käsistäsi enää tiukasti

esineet liikkuu, kun ei katsele

nauruun vääntyy manan suu

alhaalla holvissa henget istuvat

kuunnellen viestejä niin syvältä ja kaukaa

vielä saatan sinuun katsoa

kahden maailman rajalla, missä joki seisoo



Älä sano ei

älä puhu, älä mene

vielä hengitä ja viimeiseen asti

pidä sanasi, pidä kivi, jota kannat

mene huoneeseen, jossa hän lepää

kukkien, älä sulje silmiäsi pimeyteen

sanokaa minun puhuneen



Minä laulan tähän kauneuden

suhteeksi tyhjyyksien välille

minä taivuttelen kädet rinnallesi

planeettojen alla liikkuu yö

leikkaan hiuksesi ja kyntesi

valvon yöni suojellen oveasi heiltä

ilmeet taiteltuina samettiin

uivat aikakaudet mutaiseen virtaan



:;Älä sano ei...:;