Sumujen siltaan katseeni luon,
ja sun toivon saapuvan,
aamusta iltaan yksin oon,
tunnen kaipuun suurimman.
On nyt mun mieli harmaa,
vaan yksi vain on varmaa.
Missä tahansa oot,
minne tahansa meet,
sua aina ootan luokseni vaan,
sydän särkyä saa,
mereen hukkukoon maa,
sua aina ootan luokseni vaan.
Aurinko painuu puiden taa,
ja taas saapuu kyyneleet,
kasvaa tää kaipuu,
mietin mä niin,
minne päin taas matkaa teen,
On nyt mun mieli harmaa,
vaan yksi vain on varmaa.
Missä tahansa oot,
minne tahansa meet,
sua aina ootan luokseni vaan,
sydän särkyä saa,
mereen hukkukoon maa,
sua aina ootan luokseni vaan.
Kun epätoivo valtaa mun,
niin saan, taas mieleen kauniit silmäs sun,
ja tiedän vaan.
On nyt mun mieli harmaa,
vaan yksi vain on varmaa.
Missä tahansa oot,
minne tahansa meet,
sua aina ootan luokseni vaan,
sydän särkyä saa,
mereen hukkukoon maa,
sua aina ootan luokseni vaan.
|
