elokuinen aamuy
odotan ja odotan
vaikka tiedn ettet tuu
silti ulos tuijotan
tunteitasi loukkasin
kun olin itseks niin
turhaan mieles myrkytin
niin turhaan riideltiin
tn yn muistan hyvn ajan sen
silloin olin onnellinen
tm elokuinen yksinisyys
saa sulle laulun laulamaan
antaa syksyn tulla vaan
tuokoon myrskyn tullesssan
kun silmiis katson
uskon; me rakastutaan
viel uudestaan
kohti uutta parempaa
huomista sinun kanssasi kulkea saan
siis tulla jo syksy jo saa
tunti pitk jo on
verkalleen kelloni ly
ei aika suostu auttamaan
yksinisyys mua sy
katu valojaan
ikkunaani heijastaa
vaikket tnn tuliskaan
jaksan odottaa