Kun yö on musta, mustat puut ja myrsky pauhaa täällä

sen sydämestään unohtaa, et meidän järvein päällä

myös asuu henki jumalan ja iäisyyden verho

on aina auki sielulle ken osaa löytää sen



Teit korpein synkkäin kumu käy ja pellot kantaa kato

ei muista sydän ihmisen, mis aarre oottaakaan

kun henki tulee lihaksi ja astuu päälle maan

tuo valo silmän autuus on sen etsijälle vaan