Muistatko kuten minä

vai muistatko toisin:

kuolleiden koivujen puisto

peilit tyhjissä huoneissa



Tunsitko kuten minä

vai tunsitko toisin:

luhistuneen patsaan

anova katse taivaalle



Näitkö sen kuin minä

vai näitkö toisin aivan:

vaeltavat linnut

jotka nukkuu taivaalla



Uskoitko kuin minä

itseesi uskoitko:

vartalon verhottuun kaareen

silmän syvyyteen



On suihkulähde kuivunut 

ja oksat sen yllä kuolleet



Olitko siellä kanssani

olinko sittenkin yksin:

kolean keskipäivän kujat

harmaaksi kalkitut



Oliko samaa sinun pelkosi

vai jotain outoa, omaasi:

sotilaitten askeleet

huudot, kirveltävä savu



Ja ikkunassa hahmo

ehkä sinun hahmosi:

kääntymässä pois

kenties kieltäen kaiken



Kuuntelitko ne huudot

vai suljitko korvasi

yö kun kuljetti pois

kaiken väen kuin omakseen



On suihkulähde kuivunut 

ja oksat sen yllä kuolleet



Haistoitko kummat kukat

vai olitko turtunut

ammuttu vanha Aleksei

tuoliinsa köytetty



Loputtomat torit, kuljitko

samoin risaisin kengin

tyhjät aukiot, märät

roikkuvat julisteet



Oliko sylini lämmin

vai viluasiko värisit

vanhan plataanin varjo

kirje kadonneelta veljeltä



Ja leivän kuiva kuori

tunsitko, oli suloinen

neljännen päivän aamuna

oli haudat vielä tyhjät



On suihkulähde kuivunut 

ja oksat sen yllä kuolleet



Itkitkö samaa surua

vai oliko sinulla omasi

kielletty nauru ja rakkaus

joku yksinäinen lapsuus



Ja samako hiljaisuus piiritti

vai kuulitko sävelmän jonkin

kevätpäivän loistossa

yllä kuolevan kaupungin



Annoitko saman lupauksen

vallassa saman näyn

korkealta ja raskaana

satavan uhman ja kaipauksen



Karkasitko kuten sovittiin

tänne kauas, tähän paikkaan

tyhjän kirkon torni hauras

juna tuoko sinua



On suihkulähde kuivunut

ja oksat sen yllä kuolleet

onko henkesi tulessa vielä

ja tulemme yhtä liekkiä, liekkiä...